70% irtisanomisista johtuu huonosta lähiesimiehestä.
Panu Luukka (@panuluukka) twiittasi 7.5.2014 ajatuksia herättävän luvun:
N. 70 % irtisanoutumisista johtuu huonosta lähiesimiehestä. Millä yrityksellä on varaa tähän?
Tämä herätti pohtimaan aiempia omakohtaisia kokemuksiani työn hakemisesta ja työhaastatteluista. Hyvin usein erillinen rekrytoija on se henkilö, jonka kanssa prosessin aikana hakija on eniten tekemisissä. Läheskään aina prosessiin ei osallistu mahdollisten tulevien työtehtävien lähin esimies tai tiimi, jonka kanssa arkipäiväinen työ tehdään.
Jos yhtälöstä jätetään pois ajankäytölliset ja/tai resursseihin liittyvät tekosyyt, herää väkisinkin sama kysymys mieleen, kuin minkä Panu Luukka esitti.
Millä yrityksellä on varaa tähän?
Miksi ihmeessä lähin esimies ei osallistu poikkeuksetta oman tiiminsä tulevan työntekijän valintaan? Miksei tiimin jäsenien, tulevien työtovereiden, anneta useinkaan vaikuttaa millään tapaa siihen, minkälainen vahvistus heidän tiimiinsä valitaan? Mitä haittaa tästä voisi muka koitua?
Vaikka aikaisemmin on valloillaan ollut ajattelumalli työn ei tarvitse olla mukavaa, on se tänä päivänä täyttä hölynpölyä. Nykysukupolven työntekijä vaihtaa työpaikkaa, mikäli esimies ei miellytä tai hänen kanssaan on mahdoton työskennellä. Työhyvinvointi määrittää työskentelyn mielekkyyttä vähintään saman verran, mitä työstä saatava rahallinen korvaus.
Resurssi – tai aikapula on erittäin huono tekosyy sille, ettei lähintä esimiestä osallisteta rekrytointiin. Työntekijän soveltuvuutta tulevaan tiimiin voi vaivattomasti selvittää jo rekrytointiprosessin aikana oikeilla työkaluilla, ja tarvittaessa prosessiin voi osallistaa rekrytoivat esimiehet vaivatta vaikka toisista kaupungeista.
Modernit työkalut mahdollistavat vastavuoroisuuden. Yritykselle on mahdollista antaa kasvot ja persoona jo hakuprosessin aikana, ja toisaalta myös hakija voi jo prosessin aikana paitsi tehdä vaikutuksen tulevaan työnantajaansa, myös luoda silmäyksen mahdolliseen tulevaan työpaikkaansa. Miksi silti niin usein rekrytointi hoidetaan norsunluutornista käsin?
Kun esimiehen takia irtisanoutuvien lukumäärä on näin hälyttävän korkea, onko todella syytä varjella juurtuneita prosesseja kaikin keinoin, vai voisiko niitä kenties ajatella uudelleen ja muuttaa jo rekrytoinnista alkaen?
Kuinka kauan meillä on vielä varaa tähän?
Lue tämä seuraavaksi: Rekrytoija! Unohda puhelinhaastattelut.
