Helsingin yliopisto on Suomen suurin ja vanhin akateeminen oppilaitos. Yliopisto on kansainvälinen akateeminen yhteisö, johon kuuluu 40 000 opiskelijaa ja henkilökunnan jäsentä, ja se toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja 17 muussa kohteessa. Yliopistolla on Suomen laajin tieteenala, johon kuuluu 11 tiedekuntaa sekä noin 37 kandidaatin tutkinto-ohjelmaa ja 56 maisteriohjelmaa.
format_quote“ Oikeassa vaiheessa valintaprosessia strategisesti käytettynä videohaastattelut voivat todella auttaa valitsijakomiteaa, eritoten meidän tapauksessamme kun komitea on suuri” —Gretchen Repasky, FIMM:n tutkimusharjoittelun koordinaattori.
“ Oikeassa vaiheessa valintaprosessia strategisesti käytettynä videohaastattelut voivat todella auttaa valitsijakomiteaa, eritoten meidän tapauksessamme kun komitea on suuri”
—Gretchen Repasky, FIMM:n tutkimusharjoittelun koordinaattori.
Kun yliopiston haave on olla maailman 50:n parhaan yliopiston joukossa, täytyy parhaan mahdollisen osaamisen etsiminen suunnitella huolella jo rekrytointiprosessista alkaen.
Helsingin yliopisto tunnetaan tutkimuksen ja opetuksen korkeasta tasosta, ja kansainvälisissä listauksissa se onkin usein rankattu Suomen kärkiyliopistoksi. Lahjakkuuksien löytäminen sekä kotimaasta että kansainvälisesti onkin yliopistolle tärkeää, jotta laadukasta tutkimusta voidaan kehittää entisestään.
Kun rima on osaamisen suhteen asetettu näinkin korkealle, on selvää että huippuosaajista joudutaan kilpailemaan. Potentiaalisia kandidaatteja ei ole varaa hukata, ja siksi rekrytoinnin tuleekin olla tehokasta ja läpinäkyvää koko prosessin ajan. Suomen molekyylilääketieteen instituutti (FIMM) on yhteistyössä Tietotekniikan tutkimuslaitoksen (HIIT) kanssa käyttänyt videohaastatteluja osana rekrytointiprosessia vuodesta 2010 lähtien.
”Oikeassa vaiheessa valintaprosessia strategisesti käytettynä videohaastattelut voivat todella auttaa valitsijakomiteaa, eritoten meidän tapauksessamme kun komitea on suuri” kertoo Gretchen Repasky, FIMM:n tutkimusharjoittelun koordinaattori.
FIMM:n rekrytoidessa tohtoriopiskelijoita, päättivät he yhdessä HR-osaston kanssa sisällyttää Recrightin videohaastattelut osaksi rekrytointiprosessia. Kun hakijoiden hakemukset oli vastaanotettu, käytettiin Recrightin videohaastatteluja hakijoiden karsimiseen ennen Skype-haastatteluihin kutsumista.
”Meillä oli kaksi tavoitetta Recright videohaastatteluille: selvittää hakijoiden kieli-ja viestintätaitoja, sekä selvittää heidän kiinnostustaan eri tutkimusaloihin joita FIMM ja HIIT tarjoavat” kuvailee Repasky.
Rekrytointiprosessi oli jo ennen videohaastattelujen käyttöönottoa varsin tiivis. Repasky kertoo kuitenkin, ettei videoiden käyttöönotto lisännyt koko prosessin kestoa. Hän kannustaakin tehokkuuteen työkalua käyttäessä.
Kun videoita hyödynnetään aikaisessa vaiheessa rekrytointiprosessia, auttaa se rekrytoijaa pitämään hakijat ajan tasalla prosessin etenemisestä ja Repaskyn sanoin pitää heidät ”tietoisina ja sitoutettuina”. Kun kielitaito ja mielenkiinto paikkaa kohtaan on selvitetty videohaastattelulla, voi Skype–haastattelussa keskittyä keskustelemaan itse tutkimuksesta ja esittää tarvittavia lisäkysymyksiä.
Hakemuksia vastaanotettiin n. 250 kappaletta 27:ä eri maasta. Repasky kuvaa videohaastattelun ja Skype-haastattelun eroja seuraavasti:
”Molemmissa menetelmissä on vahvuutensa sekä puutteensa, ja molemmat ovat toimineet erittäin hyvin toisiaan täydentävinä osina prosessissamme.”
Aiemmin prosessin loppuvaiheessa kutsuttiin viisi kandidaattia henkilökohtaisiin haastatteluihin. Nyt videohaastattelujen käyttöönoton myötä henkilökohtaisten haastattelujen määrä on noussut viidestä yhdeksään.
Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin kirjoitettujen työsopimusten määrä; vuonna 2013 FIMM sekä HIIT kirjoittivat työsopimukset aiemman kolmen hakijan sijasta kuuden hakijan kanssa. Vuoden 2014 hakuprosessi on vielä kesken, mutta FIMM odottaa myös tältä vuodelta vastaavia tuloksia. Paitsi useampien palkattujen työntekijöiden muodossa, Recrightin videohaastattelut ovat vahvistaneet rekrytointiprosessin imagoa ammattimaisena, reiluna, objektiivisena ja läpinäkyvänä – mihin sekä FIMM että HIIT pyrkivätkin.
