Auttaminen ja nuoren tukeminen on hyvää ja kannustettavaa käytöstä, mutta työnhaussa kannattaa pitää järki mukana.
Oli kyse sitten TET- paikasta, ammattikoulun palkattomasta harjoittelusta tai ensimmäisestä kesätyöpaikasta – vastuunotto on yksi hakuprosessin avaintekijöistä.
Yllättävänkin usein kuulee vanhemmista, jotka soittelevat teiniensä työnhakumahdollisuuksista tai saattavat tulla mukaan esittäytymään työpaikalle. Vastaavanlainen käytös saattoi olla sympaattista ensimmäistä luokkaa aloittaessa, mutta jo silloin itsenäisimmät 7-vuotiaat halusivat osoittaa, että pärjäävät kyllä itsekin.
Vanhempien perspektiivistä katsottuna auttaminen ja nuoren tukeminen ovat luontevaa käytöstä, jotka kertovat hyvästä kotikasvatuksesta ja rakkaudesta. Mutta millaisen vaikutelman saa työnantaja, jos 17-vuotias ei itse hae työpaikkaansa tai CV lähetetään äidin sähköpostiosoitteesta, kun nuori ei ole vielä ehtinyt hankkia omaansa?
Nuoren tukeminen työnhaussa on kunnioitettavaa ja mielellään sitä aikuinenkin oikoluettaa hakukirjeensä tuoreilla silmäpareilla. On kuitenkin vissi ero tuen ja vastuun jakamisen välillä: kyse on siitä antaako vanhemman auttaa kotitehtävissä vai tehdä ne kokonaan.
Mitä nuorempi työnhakija, sitä vähemmän kokemusta. Ratkaiseviksi tekijöiksi rekrytoinnissa nousevat siten nuoren luonne, työmoraali ja oppimiskyky. Video onkin noussut suosituksi rekrytointivälineeksi, sillä sen avulla on mahdollista osoittaa niitäkin ominaisuuksia, jotka paperilla hukkuvat massaan. Mikäli kyseessä on kuitenkin perinteinen CV- ajattelua korostava rekrytointi, kannattaa miettiä erottautumistapoja tosissaan.
Työnantajaa ei kiinnosta, mitä vanhempasi tekevät työkseen tai millaisia he ovat luonteeltaan, sillä sinä olet hakemassa työtä, eivät he. Tarkoituksenmukainen argumentointi on kuitenkin asia erikseen. Mikäli koet, että armeijassa työskennelleen isäsi kasvatus on merkittävästi muovannut työidentiteettiäsi ja toimintatapojasi, on kyseessä perusteltu faktan esiin tuominen.
Lue blogi: Voiko CV:llä saada kesätöitä?
Sillä ei myöskään ole juurikaan väliä, kuinka montaa pallopeliä olet elämäsi aikana pelannut, jos et kykene perustelemaan, mitä ominaisuuksia olet harrastustoimintasi kautta saanut ja miten nämä mahdollisesti näkyvät sinussa työntekijänä. Toisin sanoen, älä luettele faktoja, joita et kykene liittämään vahvuuksiisi työntekoa ajatellen. Mieti aina, mihin tehtävään olet hakemassa ja mitkä ovat niitä piirteitä, jotka sitä ajatellen ovat merkittävimpiä.
Älä hukkaa palstatilaa.
Lataa ilmainen opas: Mitä ottaa huomioon kesätyntekijöiden rekrytoinnissa?
{{cta(’946c3071-9252-4c5e-bcbb-28e247f6eba0’)}}
