Kesätyönhaku on monesti suhteiden ja verkostojen värittämä pudotuspeli. Voiko hyvälläkään CV:llä saada nykypäivänä kesätyöpaikkaa?
”Miten erottautua työnhakijana” on todennäköisesti yksi suosituimmista aiheista rekrytointialalla. Korosta osaamistasi ja persoonaa, ole ytimekäs, luo näyttävä CV, kirjoita vangitseva hakemuskirje. Ohjeita riittää.
Mutta entä kun ei ole osaamista, kokemusta ja oma identiteettikin työnhakijana on vielä sumun peitossa? Tällaisessa tilanteessa on suurin osa nuorista, jotka hakevat ensimmäistä kesätyöpaikkaansa.
Kesätyöhaku saattaa tarkoittaa käytännössä kilpailua viiden sadan muun innokkaan, tekevän ja ahkeran nuoren kanssa. Miten päästä haastatteluun ohi satojen kilpasiskojen ja –veljien?
Valitettava tosiasia on se, että työpaikkojen saamista dominoivat suhteet. Nuoren työnhakijan tapauksessa toisin sanoen vanhempien ura ja luomat verkostot näyttäytyvät avainroolissa. Epäreilua ja ei sitten lainkaan yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta tukevaa. Mutta totisinta totta.
Otetaan vielä askel syvemmälle inhorealismin syövereihin ja mietitään urakehitystä tästä eteenpäin. Kesä enosi kaivinkonefirmassa kahvinkeittäjänä voi näkyä CV:ssä ”tuotantoassistenttina” tai ”toimistosihteerinä”. On varmasti helpompaa hakea seuraavaan työpaikkaan verrattuna luokkakaveriin, joka omin avuin pääsi mainostenjakajaksi tai laitossiivoojaksi.
Voidaan siis sanoa, että etenkin mitä lyhyempi CV, sitä vähemmän todellisesta työntekijäpotentiaalista se kertoo. Alalta toiseen hyppiminen, pätkäduunien avulla itsensä elättäminen ei välttämättä merkitse sitoutumiskammoa tai kykenemättömyyttä pitkäjänteiseen urakehitykseen. Päinvastoin se voi kertoa nöyrän työmentaliteetin henkilöstä, jonka mielestä on olennaisempaa tuoda oma leipä pöytään kuin ottaa elatusta vanhemmalta tai valtiolta. Tämä kuitenkaan harvoin kiinnostaa rekrytoijaa, joka valitsee haastatteluehdokkaat suositusten ja relevantin työkokemuksen perusteella.
Onko ensimmäisestä kesätyöpaikasta asti tarkoituksenmukaista luoda hyvältä näyttävää CV:tä? Tämä johtaa siihen, että hyvistäkin työpaikoista kieltäydytään vain sen takia, ettei se tue urapotentiaalia. Varsinkin kun on taloudellisesti mahdollista olla tekemättä töitä, on hyvin helppo valita vain ne ”oman alan duunit”. Nirsoilu ja ammattiylpeys on varmaan ihan ok jossakin vaiheessa uraa, mutta onko kokemattomilla nuorilla varaa tämän tyyliseen käyttäytymiseen?
Rekrytoinnin vallitsevana haasteena on tarjota nykyaikaisia tapoja, joilla päästä ohi kylmäkiskoisen CV-ajattelun, sillä kaikkiin hakijaryhmiin se ei sovellu. Mikä on autenttisin tapa luoda yhteys hakijaan, jolla on mahdollisesti kaikki ne ominaisuudet, joita esimerkiksi kesätyöntekijältä haetaan, mutta ei yhtään niistä välineistä, joilla niitä osoitetaan?
Lataa ilmainen e-kirja: Mitä ottaa huomioon kesätyörekrytoinneissa?
