Kuinka videohaastattelutyökalu eroaa Skype-haastatteluista? Lue tarina miten Recrightille palkattu työnhakija koki haastattelut osana prosessia.
Vielä pari kuukautta takaperin sana videohaastattelu toi mieleeni Skypen välityksellä tehdyn reaaliaikaisen työhaastattelun, olihan tuttavani juuri Skype-haastattelun välityksellä työllistynyt jokin aika sitten ulkomaisen vedonlyöntitoimiston palvelukseen. Aikaisemmat omat kokemukseni työnhausta sisälsivät ainoastaan kaksi vaihetta; paperi- tai sähköpostihakemuksen lähettämisen ja myöhemmin henkilökohtaisen haastattelun seuraavalle kierrokselle valituille hakijoille. Tämän jälkeen seuraava viikko tarkkailtiinkin puhelinta ja sähköpostia, josko olisi tärpännyt.
format_quoteMolemmin puolin totesimme videolla välittyneen vaikutelman olleen todenmukainen. –Samuli Ahola, Recright
Molemmin puolin totesimme videolla välittyneen vaikutelman olleen todenmukainen.
–Samuli Ahola, Recright
Kesäkuussa avoimia työpaikkoja selaillessani huomasin erittäin mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen, jossa mainittiin työnhaun toisen kierroksen sisältävän videohaastatteluosion. En juurikaan vielä tässä vaiheessa ajatellut mahdollisesti edessä olevaa videohaastattelua, olihan ensin päästävä jatkoon työnhaun ensimmäiseltä kierrokselta. Siispä puhelin käteen ja soittamaan ilmoituksessa olleeseen puhelinnumeroon, koska halusin vielä tarkistaa pari yksityiskohtaa työpaikkaan ja työtehtäviin liittyen.
Puhelinkeskustelu sujui leppoisissa merkeissä, ja saatuani haluamani lisätiedot aloin kirjoittamaan työhakemusta. Lähetin hakemuksen ansioluetteloineen saman päivän aikana sähköpostitse. Sain melko nopeasti vastauksen, jossa kiitettiin hakemuksen lähettämisestä ja kiinnostuksesta avointa työpaikkaa kohtaan. Ymmärsin myös viestistä, että seuraavalla viikolla olisi todennäköisesti tulossa kutsu videohaastatteluun. Hyvä homma, ajattelin – ilmeisesti olin ainakin jonkinlaisen vaikutuksen tehnyt, ja aikaisemminkin olin useimmiten pärjännyt haastattelutilanteissa varsin hyvin.
Seuraavalla viikolla löysin keskiviikkoaamuna sähköpostistani kutsun videohaastatteluun, ja videokysymysten lisäksi työnantaja halusi myös kaksi tekstinäytettä, tulisihan mahdollinen työtehtävä sisältämään paljon kirjoittamista. Kyseessä oli juhannusta edeltävä viikko ja juhlapyhille olin sopinut jo reissusuunnitelmista, joten päätin hoitaa kirjoitustehtävät alta pois vielä saman päivän aikana. Ajattelin, että videohaastattelun tekeminen vaatii sen verran aikaa ja valmistautumista, että se on parempi hoitaa ajan kanssa juhannuksen jälkeen. Katselin kuitenkin nopeasti videohaastattelukysymykset läpi, se onnistui kätevästi suoraan klikkaamalla kutsussa ollutta linkkiä.
Kirjoitustehtävän yksityiskohtia tarkastaessani luin vielä uudelleen sähköpostiini lähetetyn videohaastattelukutsun. Ja onneksi luinkin, koska tarkemmin viestiä lukiessani huomasin melko oleellisen tiedon hakemisen kannalta. Videohaastatteluun oli merkattu deadlineksi maanantai-ilta, olin seuraavana päivänä jo matkaamassa juhannuksen viettoon, ja takaisin kotiin olin palaamassa joko sunnuntaina tai maanantaina. Vaihtoehdot jäivät siis melko vähiin – videohaastattelu oli tehtävä vielä saman illan aikana.
Mielessä alkoi pyöriä paljon kysymyksiä. Miten saan näin nopeasti nauhoitettua edustuskelpoisen videohaastattelun? Mitä haastatteluun tulee laittaa päälle? Tuleeko haastattelussa olla äärimmäisen virallinen ja puhua kirjakieltä, vai pyrkiä rennonletkeään ulosantiin? Entäpä valaistus, videossa taustalla näkyvät esineet – joutuuko tässä vielä siivoamaan huoneenkin ennen haastattelun nauhoittamista? Mitä jos tulee teknisiä ongelmia?
Aikaa ei kuitenkaan ollut juurikaan haaskattavaksi asti, joten kirjoitustehtävät tehtyäni aloin valmistella videohaastattelun nauhoittamista. Siispä geeliä tukkaan, kamera päälle ja testaamaan. Testivideota katsellessani totesin, ettei taustalla näkyvä, Koffin logolla tuunattu sähkökitara anna kovinkaan edustuskelpoista kuvaa allekirjoittaneesta. Laajempaan siivousurakkaan en ryhtynyt, mutta maalaisjärki opasti siirtämään kitaran hetkeksi huoneen nurkkaan. Valaistus tuntui olevan ihan riittävä, videosta sai hyvin selvää ja äänikin kuului selkeästi. Asuvalinnalla en jaksanut enää juuri päätäni vaivata, päätin että siisti kauluspaita riittänee.
Katselin työnantajan lähettämät kysymykset muutamaan kertaan ajatuksella läpi ja kirjasin paperille hieman muistisanoja omia vastauksiani varten. Valmiiden vastausten kirjoittaminen tuntui ajatuksena turhalta ja typerältä, joten muistisanalista sai riittää. Sitten kaikki alkoikin olla valmista vastausten nauhoittamista varten. Aprikoin vielä hetken mielessäni, mikä olisi paras tapa nauhoittaa vastaus – pitäisikö vastaus miettiä valmiiksi etukäteen, vai lyödä kamera päälle ja luottaa omaan osaamiseen ja luovuuteen?
Kello alkoi kuitenkin jo lähennellä puoltayötä, joten päätin laittaa nauhoituksen päälle ja kokeilla, minkälaiselta vastaaminen tuntui. Lyhyt tervehtiminen, esittely, ilmoitus siitä, mitä tehtävää olen hakemassa ja vastaamaan työnantajan esittämään kysymykseen. Ensimmäinen kokemus vastaamisesta tuntui varsin rennolta, vastausta katsoessani olin siihen tyytyväinen ja siirryin saman tien seuraavaan kysymykseen. Toinen kysymys vaatikin hieman laajempaa vastaamista ja pari kertaa kangertelin hieman sanoissani. Tämän takia poistin muutamaan otteeseen vastaukseni, ja nauhoitin sen uudelleen. Se kävi vaivattomasti, ja kiittelinkin mielessäni kovasti mahdollisuutta nauhoittaa niin monta ottoa vastauksista kuin tarve vaati, säilyttäen vain parhaat. Pariin seuraavaan kysymykseen vastaaminen sujui samalla kaavalla. Avainsanalistan käyttö helpotti muistamaan teemoja mitä halusin vastauksissani tuoda esille, mutta muuten vastaukseni syntyivät pitkälti kaavalla pistä kamera päälle ja ala juttelemaan rennosti. Noin kello 00.40 totesin vastausten olevan paketissa.
Juhannus tuli ja meni, ja maanantai-iltana vastaukset vielä kertaalleen tarkistettuani lähetin ne haastattelukutsun lähettäneelle työnantajalle. Seuraavana aamuna sainkin toivotun yhteydenoton, ja työnantaja kutsui minut henkilökohtaiseen haastatteluun vielä saman viikon aikana. Ajatus työhaastattelusta ei juurikaan jännittänyt, sillä nähtyäni jo videolta tulevat haastattelijat, ajatus haastattelutilanteesta kasvokkain tuntui huomattavasti helpommalta. Haastattelupäivän koittaessa pystyinkin toteamaan olleeni oikeassa – haastattelutilanne oli rento ja välitön, ja haastattelijat tuntuivat jo valmiiksi kasvotutuilta. Keskusteleminen oli helppoa ja haastattelusta poistuessani minulla oli vahva tunne siitä, että haastattelu meni hyvin. Haastattelun loppuvaiheessa keskustelimme siitä, vastasiko videohaastattelussa saatu kuva todellisuutta, ja molemmin puolin totesimme videolla välittyneen vaikutelman olleen todenmukainen.
Seuraavana aamuna herätys tapahtui ennen kellonsoittoa, nimittäin haastattelussa luvattiin ilmoituksen tulevan seuraavana päivänä puhelimitse riippumatta siitä, valittiinko minua avoinna olevaan tehtävään vai ei. Sen verran odotin uutisia jännityksensekaisin tuntein, että puhelimeen tuijottelu alkoi jo aamuvarhaisella. Viimein puhelin pirahti hieman ennen puolta päivää, ja sain kuulla tulleeni valituksi avoimeen tehtävään.
Prosessi kaiken kaikkiaan kesti ensimmäisestä puhelinsoitosta työsopimuksen allekirjoittamiseen alle kaksi viikkoa, ja välissä oli myös juhlapyhä. Itse videohaastattelun tekemiseen meni itselläni aikaa noin tunnin verran, tosin haastattelussa sain kuulla vastauksieni olleen hieman keskimääräistä pidempiä – videohaastattelu ei ole tentti tai koe, vaan tärkeintä siinä on tuoda oma persoonansa esille. Vaikka olosuhteiden pakosta itse jouduinkin videohaastatteluun vastaamaan tiukahkolla aikataululla, jäi kokemukseni erittäin positiiviseksi tästä tavasta hakea töitä ja liialla valmistautumisella olisivat vastaukseni todennäköisesti olleet huonompia. Voinkin suositella työnhakijoita rohkeasti vastaamaan videohaastatteluihin – itse työllistyin sitä kautta RecRight:lle.
Kiinnostaako sinua muiden hakijoiden kokemukset videohaastattelusta osana työnhakua? Lataa tästä ilmainen e-kirja, johon haastattelimme työnhakijoita:
Hakijatutkimus – Työnhakijat & videohaastattelu